Nyt | HS.fi

Ennen ihmiset pakenivat omaa elämäänsä katsomalla tv-ohjelmia. Nykyään he pakenevat sitä pyrkimällä mukaan tv-ohjelmiin. Sellaisiin kuin juuri kahdeksatta kertaa alkanut Big Brother.

 

Huhtikuu 2008.

Kolme kohmeloista nuortamiestä aprikoi Kampin Onnelan porstuassa tulevaisuuttaan. He ovat satojen muiden tavoin vaeltaneet yökerhoon toteuttaakseen kutsumuksensa.

He haluavat asukkaiksi Big Brother -taloon, ja täällä sinne voi hakea.

Yksi kolmikon jäsenistä on 18-vuotias Niko Saarinen. Hän on keravalainen Lidlin kassapoika ja ohjelman brittiläisen version harras seuraaja.

Saarinen on hakenut taloon jo vuotta aikaisemmin, mutta tuloksetta.

Tunnit kuluvat, ja krapulan nostattamat pahoinvoinnin aallot hyökyvät Saarisen lävitse. Hän haluaisi lähteä pois, mutta ei kykene.

Lopulta Saarinen saa kutsun haastatteluun. Hän pääsee jatkoon ja lopulta taloon.

Harras toive on toteutunut. Saarisesta tulee hetkeksi koko kansan BB-Niko.

Mutta miksi hän halusi suljettuun tilaan kameroitten linssien alle?

 

”Uutuudenviehätyksen takia mä sinne menin”, Saarinen vastaa neljä vuotta myöhemmin kotisohvallaan ja pyrskähtää nauruun. Häntä huvittaa suustansa livauttama latteus.

Villatakkiin ja farmarihousuihin sonnustautuneen Saarisen sylissä touhottaa piskuinen London-koira. Avomies on parhaillaan perheen toisen chihuahuan kanssa ultraäänikokeessa.

Asetelma on kuin Paris Hiltonin kotoa. Tosin sillä erotuksella, että ympärillä ei avaudu maalaiskartanoa vaan pitäjänmäkeläisen kaksion olohuone.

Houkuttiko loisteliaan ja kiinnostavia tapahtumia vilisevän elämän kajo nuoren keravalaisen televisioon?

”Britannian BB:ssä on upeat talot ja uima-altaat, Suomessa talo on paljon pienempi. Ja ajatteleehan ihmiset, että kun mä meen BB:hen, niin kaikki ongelmat häviää”, Saarinen erittelee.

”Ne näkevät vuorokauden tapahtumista leikatun tunnin koosteen, jossa juodaan ja riidellään. Mutta tosiasiassahan talossa on hirvittävän tylsää. Lähinnä siellä istutaan sohvilla. En mä osaa sanoa, miksi ihmiset hakevat sinne.”

Kysytäänpä asiantuntijalta.

 

Helsinkiläiskahvilan pöydässä istuu klanipäinen mies.

Psykoterapeutti Teemu Ryhänen on työskennellyt BB-tuotannossa peräti kuudella kaudella.

Joka vuosi taloon hakee kolmisentuhatta ihmistä, joista sadat ovat päätyneet Ryhäsen analysoitavaksi.

Hänen mukaansa yhtenäistä syytä mukaan hakemiselle on vaikea paikallistaa.

”Onnela-kiertueiden aikaan keskiarvoinen hakija oli 18–25-vuotias ihminen jostain päin maata. Yksi ryhmä oli näitä yllytettyjä, joille kaverit ovat sanoneet, että ’sä oot hauska tyyppi, mee sinne’. Sitten ne tulevat hakuihin ja sanovat, että ’mä oon hauska tyyppi, kaveritki sano, et mä oon hauska tyyppi’. Ja kun mä sitten kysyn, että mimmonen tyyppi sä oot, niin ne vastaa: ’No mä oon hauska.’ Monet myös hoki tätä ’mä haluun kokea tän, mä kaipaan kokemuksia’ -litaniaa. Castingissa [roolituksessa] niitä lopulta kiellettiin toistelemasta sitä.”

Mihin joukkoon Niko Saarinen sitten sopisi?

”Ehkä näiden androgyynien muodista kiinnostuneiden poikien joukkoon, jotka haluavat tästä uran. Mä liputin karsinnoissa aina vahvasti niiden puolesta.”

Miksi?

”Musta oli hienoa, jos ihmiset sanoivat rehellisesti haluavansa julkisuuteen. Monien toive oli, että ihmiset tulisivat tuntemaan heidät, ja että julkisuus kohtelisi heitä hyvin. Se harhaluulo me tosin jouduttiin aina ampumaan alas.”

 

Televisiovastaanottimen kalsea kuulto levittäytyy Niko Saarisen olohuoneeseen. Ostos-tv tyrkyttää kansakunnalle siivousaineita.

”Täydellinen BB-asukas ihastuttaa ja vihastuttaa ja herättää keskustelua ulkomaailmassa”, Saarinen sanoo.

Hän tietää, mistä puhuu, sillä hänet poistettiin talosta 47 päivän jälkeen. Syy oli väkivaltaisuus: Saarinen yritti syntymäpäiväjuhlissaan heittää toista kilpailijaa viinilasilla.

”Ensimmäinen viikko ulkomaailmassa oli aivan hirvee”, hän sanoo nyt.

”Kun me mentiin seuraavana iltana ravintolaan, niin mun kaveri hakattiin tajuttomaks. Mäkkärikin piti sulkee, kun me mentiin sinne, ku sinne tuli niin paljon ihmisii. En mä neljän vuoden jälkeenkään uskalla liikkua illalla keskustassa yksin.”

Talosta kotiuduttuaan Saarinen palasi työpaikalleen Keravan Lidliin.

”Mun kassalla jono oli aina pisin. Ihmiset tuijotti, jotkut toi fanilahjoja, toiset homotteli. Lopulta mä en kestänyt sitä vaan irtisanouduin.”

Kaduttaako Saarista taloon lähtö?

”Ei missään nimessä. Jos tää on sulkenut ovia, niin on tää kyllä niitä avannutkin.”

Missä Saarinen sitten olisi, jos ei olisi tehnyt kohtalonhyppyään?

”Lidlissä. Luultavasti mä oisin myymälänhoitaja.”

 

Psykologit ja sosiologit ovat väittäneet vuosikymmenet, että ihmiskunta ammentaa lohtua tyhjään olemassaoloonsa television hohteesta. Asiantuntijat ovat puhuneet turtumuksesta, lumemaailmasta ja henkisestä tylsistymisestä kotisohvilla.

Modernissa viihdekulttuurissa julkisuus on kuitenkin demokratisoitunut.

Samalla todellisuuden pakeneminen on muuttanut muotoaan. Jos ihmiset pakenivat sitä ennen katsomalla televisio-ohjelmia, pakenevatko he nyt pyrkimällä ohjelmiin?

Teemu Ryhänen allekirjoittaa ajatuksen.

”Joistain hakijoista tuli kieltämättä mieleen, että ne olivat yksinäisiä ja tämä oli viimeinen oljenkorsi. Keino muuttaa elämää, tulla joksikin.”

Ryhänen hörppää kahviaan.

”En tiedä, tuntevatko ne ihmiset jotain surua omaa elämäänsä kohtaan. Että mä olen täällä Keravalla, ja iso maailma on jossain tuolla Helsingissä. Ilmaisen viinan bileet ja vippikortit”, Ryhänen pohtii.

”Käyttäytymisanalyytikkonahan mä lähden siitä, että haemme käyttäytymisellämme jotain miellyttävää, tai pyrimme eroon jostain epämiellyttävästä. Näiden ihmisten päässä on sääntö. ’Mulla on huono olo täällä Keravalla ja mä olen lukenut, että Big Brotherissa se lähtee.’ Nämä säännöt tulevat lehdistä ja kavereilta, mistä milloinkin.”

Samaa mieltä on viidellä kaudella Big Brotherin psykologina ja kilpailijakoordinaattorina toiminut Laura Stenroos.

”Näin paljon sellaisia ihmisiä, jotka lähtivät tavoittelemaan sisäistä unelmaansa julkisuuteen ja saivat sen. He eivät mielestäni kuitenkaan paenneet, vaan lähtivät etsimään jotain.”

Eikö valintatilanteissa ole nähty yhtään kunnon karkulaista?

”No yksi tyyppi kyllä oli, jolla oli virkavallan kanssa ongelmia”, Ryhänen hekottaa. ”Se kysyi, että onko poliisilla oikeus tulla hakemaan häntä talosta. Sitten sille kerrottiin, että on. Siitähän vasta olisikin tullut hienoa viihdettä!”

 

Suomen Big Brother on edelleen varsin suosittu. Viime vuoden finaalilähetystä katsoi yli 600 000 ihmistä.

”Prosentuaaliset katsojaosuudet Suomessa ovat maailman huippua”, ohjelman tuottaja Mikko Räisänen kertoo.

Ohjelman hauista on tullut työhaastatteluun tai korkeakoulun pääsykokeeseen rinnastettavissa oleva tapahtuma.

”On paljon hakijoita, jotka hakevat monena vuonna peräkkäin ja vaihtavat aina käyttäytymistään. Ne ovat tehneet systemaattista tutkimusta menneistä virheistään ja muokanneet persoonallisuuttaan. Välillä mun onkin pakko sanoa niille, että sähän olet aivan eri tyyppi kuin viime vuonna”, Ryhänen sanoo.

Samaa kertoo Räisänenkin.

”Nykyinen mediakulttuuri tarjoaa mahdollisuuden olla esillä ilman erikoisosaamista. Hakijoiden ammattitaito on tosin kasvanut. Jengi joka haki seitsemän vuotta sitten, ei tiennyt, mitä se oikeasti oli.”

Sittemmin Suomen BB-talossa on asunut kaikkiaan 146 ihmistä. Räisänen sanoo haastatelleena yli 5 000:ta hakijaa. Eräät heistä ovat valmiita jopa jättämään aviopuolisonsa päästäkseen taloon.

”Usein kuulee, että ’jos te haette sinkkua, niin mä voin tehdä vähän muuveja ton mun liittoni suhteen’.”

Stenroosin mukaan hakijoiden joukossa on myös rutkasti ihmisiä, jotka ovat vastikään lopettaneet pitkän suhteen.

”Lähes jokaisella ohjelmaan tulevalla on sielussaan jonkinlainen aukko. Ne tarvitsevat tätä.”

Viestintäoikeuden tutkija Päivi Tiilikka kiinnitti huomiota muutama vuosi sitten siihen, että Big Brotherin kilpailijat ovat lähes poikkeuksetta pienituloisia. Tiilikan veikkauksen mukaan monet pitävätkin kilpailua väylänä parempaan elämään.

Vuonna 2010 Niko Saarinen tienasi 16 459 euroa eli alle 1 400 euroa kuukautta kohden.

”On mun rahatilanteeni silti parempi kuin koskaan aiemmin”, hän toteaa nyt.

”Kyllä mä olen tästä hommasta hyötynyt taloudellisesti, saanut chat-juontajan töitä ja vastaavaa. Tämä sopii julkisuusväyläksi ihmisille, joilla ei ole erikoislahjakkuutta.”

 

Kaikki eivät ole kuitenkaan onnistuneet kapitalisoimaan omaa julkisuuttaan.

Joen rannalla seisoo okrankeltainen mummonmökki ja sen vierellä punainen navetta. Täällä asuu iäkkään äitinsä kera viime vuoden BB:n lempeä jätti, Stefan Andersson.

40-vuotias Andersson vietti talossa 69 päivää ja muuttui tuntemattomasta kentänhoitajasta julkimoksi.

Mikä oli Anderssonin motiivi?

”Mä seurasin sitä monta vuotta, [ympäri vuorokauden pyörivää BB-lähetystä] kaksneljäseiskaa ja netissä. Kaks ekaa hakua meni läskiks, mut kolmas kerta toden sano.”

Andersson otti taloreissua varten virkavapaata, mutta palasi vanhaan ammattiinsa. Hän väittää, että ura julkisuudessa ei juurikaan väikkynyt mielessä.

”Kyl mä tiesin, et mä palaan siihen, missä mä olin, mut oli se kiva kattoa.”

Onko visiitti talossa tuottanut töitä julkisuudessa?

”Talvella olin porvoolaisen kaukalopallojengin mukana ja jaoin puoliajalla palkintoja.”

Entä onko aikamiespojan arvo emäntämarkkinoilla noussut julkisuuden myötä?

”Välillä tulee naista, välillä ei.”

 

Big Brotherin voittaja nappaa 50 0000 euroa miinus verot – ja nimeä itselleen. Mutta millainen ihminen sitten Big Brotherin todennäköisimmin voittaa?

”Tyyppi, joka tulee sosiaalisesti toimeen muitten kanssa”, Ryhänen vastaa empimättä.

”Suhteellisen menevä yksilö, jossa on jotain erityistä isommalla mitalla. Joko todella karismaattinen tai todella karismaton.”

Ohjelman roolitus onkin Ryhäsen mukaan tärkein asia.

”Jos sä haluat ohjelmaan tunteita, siellä pitää olla yksi pomotyyppi ja sille vastavoima, sekä äitihahmoja ja diplomaatteja. Pitää olla sosiaalista liimaa, ja juuri useimmiten ne diplomaatit voittavatkin. Ajattele vaikka Niko Nousiaista tai Sauli Koskista. Voittaja on hahmo, joka kokeilee eri asioita, tarjoaa käyttäytymisiä.”

Koskinen voitti Big Brotherin 2007, Nousiainen 2010. Molemmat löysivät ohjelman kautta rahaa ja rakkautta. Koskinen työskentelee viihdetoimittajana ja seurustelee yhdysvaltalaismuusikko Adam Lambertin kanssa. Scandinavian Hunks -showtanssiryhmässä vaikuttava Nousiainen meni puolestaan juuri naimisiin vuoden 2010 Miss Helsingin Sofia Ruusilan kanssa.

Kenellekään ei liene yllätys, että ohjelmaformaatti nojaa kauttaaltaan moderniin psykologiaan.

”Solomon Aschin ryhmäpainetesti on simuloitu Suomen BB:ssä, samoin Stanfordin vankilakoe ja Stanley Milgramin koe”, Ryhänen luettelee.

Milgramin tottelevaisuuskoe on kokeellisen psykologian pahamaineisimpia testejä. Siinä tutkija kertoi koehenkilölle, että hänen tulisi auttaa opiskelijaa muistia vaativissa tehtävissä rankaisemalla opiskelijaa vääristä vastauksista sähköiskuin. Sähköiskut eivät kuitenkaan olleet oikeita, vaan vastaaja näytteli saavansa niitä.

Kokeenjohtaja kehotti koehenkilöä korottamaan sähköiskujen voimakkuutta, ja vain pienen vastustuksen jälkeen koehenkilö oli valmis lisäämään sähköiskun voimakkuutta tappavaksi.

”BB:ssä sitä testattiin niin, että ihmiset lähti muka töihin, mutta oikeesti ne meni sirkukseen”, Ryhänen muistelee.

”Siellä oli pompputeltat ja hirveesti ruokaa. Toisille niiden piti kuitenkin esittää nälkäisiä, ja niille toisille oli puolestaan sanottu, ettei ruokaa saa antaa. Tää herättää tärkeän kysymyksen: totellaanko isoaveljeä, vai toimitaanko oman moraalin mukaan? Ihmisethän ovat lajityypillisesti auktoriteettiuskoisia.”

 

Leppävaaralaisessa kerrostaloasunnossa leijailee väkevä myskintuoksu. Täällä kahden frettinsä, koiriensa ja tulevan aviomiehensä kanssa asuu Tia Kiuru, Suomen BB-talon lyhytaikaisin asukki. Kiuru, 22, ehti viihtyä talossa alle kaksi vuorokautta ennen kuin pakeni kuvaajien käytävän kautta syksyllä 2011.

Mikä tuli eteen?

”Ikävä miestä, krapula ja viikkotehtävässä annetut sähkösokit”, Kiuru toteaa ja räpyttelee vaikuttavia tekoripsiään.

Hänen mukaansa talosta karkaaminen ei ollut vaivan takana. ”Mursin magneettilukon ja hoipertelin käytävään.”

Vaikka Kiuru sai tempauksellaan rutkasti huomiota, hän vakuuttaa, ettei kyseessä ollut sovittu juttu. Sitä paitsi hänet tunnettiin jo ennen taloon lähtöään Hymyn bloggaajana ja Suomen seksikkäin tavis -kilpailun finalistina.

Hyötyikö Kiuru pikavisiitistään?

”Sain ilmaista julkisuutta.”

Miten hän aikoo hyödyntää sitä?

”Työskentelen parhaillaan optikkoliikkeessä, mutta haaveilen laulajanurasta.”

 

Niko Saarinen katsoo sohvalla televisiota. Mikä Big Brotherissa kiehtoo kansakuntaa?

”Suomalaiset on tosi katkera ja tirkistelynhaluinen kansa ja peilaa itseään BB-asukkaisiin. Siks ne katsoo sitä”, Saarinen toteaa.

”Kaikki sanoo, et ei niitä kiinnosta, mut totta kai kiinnostaa. Onhan tää sairas formaatti, kolmen kuukauden sohvalla istumisen jälkeen ihmiset luulee tuntevansa sut.”

Osittain samaa mieltä on Ryhänenkin.

”Katsojat tuntevat tietynlaista ylemmyydentunnetta näihin ihmisiin verrattuna. Osittain myös siksi, että kilpailijoilla ei ole mitään erityistalenttia, vaan ne ovat ’turhia julkkiksia’.”

Ryhänen katsoo kahvikuppiinsa.

”Mutta miksi ihmisen pitäisi ansaita julkisuutensa lahjakkuudella tai työllä? Minun mielestäni pelkkä käyttäytyminen on kiinnostavaa.”