Nyt | HS.fi

Yhdeksän eri alojen ammattilaista taksikuskista eduskunta-avustajaan kertoi Nytin toimittajille pimeimmät salaisuutensa. Ihan kaikkea et luultavasti haluaisi kuulla.

 

Poliisi: ”Voimankäyttöä arastellaan turhaan”

”On tiettyjä faktoja, joita tavalliset ihmiset vieroksuvat. Me esimerkiksi koemme, että suuri osa rakennuksille töihin tulevista virolaisista ei ole rehellistä jengiä. Romanian romanit ovat olleet aika riesa. Ne ovat härskejä, tekevät melkein mitä vain, nappailevat lompakoita.

Olemme tottuneet siihen, että tasaisin väliajoin poliisia haukutaan rasistiksi. Mutta ei se meitä hetkauta. Huutelevat, mitä huutelevat. Totuus on kuitenkin, että Tallinnan laivalta sitä ainesta tulee. On tuntuma, että normikansalaiset vain haluaisivat aina uskoa parasta.

Poliisin ammattitaitoon kuuluu, että osaa pitää silmällä tiettyjä tyyppejä. Kun vaikka somaliporukat kokoontuvat, niitä aina vähän seurataan. Moni varmasti ajattelee, että me lokeroidaan tai katsotaan rasistisesti. Mutta on monesti havaittu, että se tuottaa tuloksia.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että usein turhaan arastellaan käyttää voimankäyttövälineitä. Nykyään aina on joku ottamassa tilanteen videolle, ja ollaan yhtäkkiä YouTubessa. Niin kuin kävi vastikään Tampereella. Sitten ruoditaan.

Periaate on, että sitä saa mitä tilaa. Vaikka olisit aggressiivinen, mutta ymmärrät niellä tappiosi, niin ei me turhaan kuriteta ja nöyryytetä ihmisiä. Mutta jos ei ymmärrä ja suu käy…

Ei me silloin aleta kamppailla, kun 25 ihmistä tuijottaa. Mutta sitten myöhemmin, kun ollaan maijassa ja asiakas ei ota uskoakseen, niin sitä saa, mitä tilaa. Joskus on ikkunasta laitettu OC:ta [paprikasumutetta] tai ammuttu etälamauttimella. Kummasti se rauhoittaa.

Ei kukaan koulutuksessa näin opeta, mutta näin se menee. Keinoja on, mutta ei niistä monesti kauheasti puhuta. Se tapahtuu usein semmoisissa paikoissa, missä ei ole yleisöä eikä kameroita.

Tosi pahat ylilyönnit ovat kuitenkin harvassa. Ei tule mieleen kertaakaan, että olisi keneltäkään todella karannut homma lapasesta. Mikä on tietysti hyvä, sitä pitää aina pyrkiä painottamaan. Mutta ei sitä tarvitse ihmisten sylkykuppinakaan olla.”

Poliisi, partioinut kymmenisen vuotta Helsingissä

 

Eduskunta-avustaja: ”Edustajat tulevat nesteissä töihin”

”En voisi kuvitella äänestäväni avustamaani puoluetta. Hävettää, kun kansanedustaja pitää kirjoittamaani puhetta, joka on täysin arvomaailmani vastainen, ja kaverini tietävät, että puheen olen kirjoittanut minä.

Puheet on kuitenkin pakko kirjoittaa, koska monilla edustajilla ei ole mitään valmiuksia tietotyöhön ja analysointiin.

Kun aloitin eduskunta-avustajana, yllätyin, miten laiskoja ja kyvyttömiä kansanedustajat ovat. Nyt ymmärrän, ettei eduskuntaan mitään kansakunnan kyvykkäintä kärkeä valita. Päätökset tehdään todella pienellä tiedolla.

Ennen kuin tulin politiikkaan ihailin myös populistien raflaavia ja tarkasti suunniteltuja heittoja. Sittemmin olen tajunnut, ettei niissä ole kyse pelisilmästä. Nuo ihmiset todella ovat niin yksinkertaisia.

Häpeän puolueeni kansanedustajia tilaisuuksissa, joissa joudun esittelemään heitä. Häpeän sitä todella rankkaa yksisilmäisyyttä ja henkeäsalpaavaa ylimielisyyttä. He kuvittelevat, että kun ovat lukeneet neljä paperia aiheesta, he tietävät siitä enemmän kuin elämäntyönsä aiheen parissa tehneet ihmiset.

Laiskuus ihmetyttää edelleen. Monet lintsaavat valmistelutyöstä ja valiokuntien kokouksista. Osa myös ajattelee, että vaalikampanja oli se varsinainen työ ja edustajana nyt vain nautitaan.

Monet nauttivatkin, nimittäin alkoholia. Teki terää, kun viime talvena lehdissä kirjoiteltiin niistä edustajista, jotka olivat työpaikalla kännissä. Koska kyllähän sitä näki itsekin ruokalassa ja käytävillä, että jengi tuli aika hyvissä nesteissä sinne.

Kansanedustajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. He ovat rosoisia, kiroilevat ja kourivat. Hyvät muodot huomataan, niin naisilla kuin miehillä.

Valiokuntamatkoilla toki ryypätään edelleen. Niillä myös hotellihuoneiden ovet käyvät iltaisin tiuhaan. Erään suuren puolueen tunnettu edustaja kärrää lentoemäntiä huoneeseensa.

Avustajat ovat eduskunnassa toisen luokan työntekijöitä. Silti moni edustaja ei selviäisi tehtävistään ilman avustajia.

Jos avustajat olisivat lakossa hetken, lakialoitteista ja kirjallisista kysymyksistä ei syntyisi edes viidesosaa. Haluaisin myös nähdä puheet, joita pidettäisiin. Torstain kyselytunnit voisivat olla tv:n parasta viihdettä.”

Kansanedustajan avustaja, ensimmäistä kauttaan eduskunnassa

 

Pappi: ”Rinnat häiritsevät ehtoollisella”

”Papin ammattiin liittyvän vakavuuden ja tilaisuuksien virallisuuden takia tilanteet äityvät joskus tragikoomisiksi. Esimerkiksi hautajaiset on ikävä tapahtuma, mutta ehkä juuri sen takia niistä kumpuava huumori on niin hersyvää.

Kerran kollegani putosi kesken hautajaisten kainaloitaan myöten hautaan. Toisella kertaa eräs mummo lipsahti kuoppaan. Eihän vanha nainen päässyt sieltä omin voimin ylös, joten yritimme lankkujen kanssa rakentaa siltaa, jotta mummo pääsee kömpimään ylös haudasta. Arkku odotteli haudan reunalla.

Häissä huvittaa, kun häämarssin aikana pari pyrkii kävelemään alttarille hartaasti ja hitaasti. Se näyttää joskus hyvin koomiselta. Kävelisivät vaan luonnollisesti.

Kerran bestmanin puhelin alkoi soida kesken toimituksen. Yritin vapauttaa tilanteen. Menin kuiskaamaan hänelle: ’Jumalako sieltä soitteli?’

Papin ammatissa taistelevat hurskaan papin ja normaalin miehen roolit. Tämän huomaa esimerkiksi silloin, kun jakaa ehtoollista, ja polvilleen kumartuneen naisen rinnat näkyvät kaula-aukosta.

Samantyylinen tilanne oli, kun kollega piti jumalanpalvelusta, ja eturivissä istui nainen niin pienessä hameessa, että kaikki näkyi.

Siinä oli ollut vaikeaa keskittyä työhön.

Kaikki papit kyseenalaistavat joskus uskonsa. Hautajaisissa laskettiin arkkua ja vettä tihutti taivaalta. Minulle tuli jonkinlainen valaistus.

Vahva tunne siitä, että tämän jälkeen ei ole mitään.

Mutta jotenkin se sittenkin vahvisti uskoani. Se antoi tilaa oikealle, henkilökohtaiselle uskolle, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnollisten tapojen, rakenteiden ja konventioiden kanssa.”

Pappi, työskennellyt alla 24 vuotta

 

Taksikuski: ”Kuskit ajavat kännissä”

”Malmin taksitolpalta hyppäsi kyytiin parikymppinen tyttö. Matkan lopuksi hän kysyi, voisiko vähän avautua. Sanoin että mikäs siinä. Tyttö alkoi itkeä ja sanoi haluavansa tappaa itsensä.

Ajan yleensä viidestä iltapäivällä aamuviiteen. Siinä näkee kaikenlaista. On minkkiturkkinsa sisään oksentelevia mummoja, saman huoran kanssa lähteviä veljeksiä ja viidenkympin tippejä kyydistä Teatterilta Rymy-Eetuun.

Riippuu omasta vitutuksesta, kuinka valikoiva olen asiakkaiden suhteen. Jos on pari huonoa keikkaa alla, en todellakaan ota kyytiin muita kuin jonkun hyvännäköisen blondin. Ja jos näen, että tolppajonon ensimmäistä herätellään maasta, ajan ohi.

Puolenyön jälkeen väki alkaa olla estotonta. Känniset naiset pokailevat pari kertaa illassa. Se on imartelevaa, mutta en ole koskaan lähtenyt mukaan. Olen kyllä pussaillut, mutta vasta, kun lasku on maksettu.

Ajan melkein aina mittari päällä, muu ei kannata. Paitsi olen kyllä ottanut nistiltä läppärin maksuksi keskustasta Kallioon.

Kerran yksi nainen sanoi perillä, että mitäs me keksittäisiin maksun kanssa. Sanoin, että kortti tai käteinen. Hän jankutti, että mitäs keksittäis, hän on juuri eronnut. Sanoin, että kortti tai käteinen tai soitetaan poliisi. Loppuyöstä kadutti.

Tiedän, että jotkut kuskitkin ovat kännissä, ajaessaan. Vielä silloin, kun aloitin, poliisit päästivät taksit ratsioista puhaltamatta. Pari vuotta sitten se muuttui. Me kuskit varoitamme toisiamme keskuksen kautta nopeustutkista, mutta emme puhallutuksista. Itse en koskaan ottaisi ratissa, vastuu on liian suuri.

Ylinopeutta poliisit sen sijaan katsovat sopivasti sormien läpi. Ajoimme kerran kollegan kanssa kilpaa kaikista valoista kaasu pohjassa. Arabian sillalla molemmilla oli satanen lasissa, kun kyttäauto ajoi vastaan. Rajoitus on 50 km/h. Eivät kääntyneet perään.

En ole kuitenkaan joutunut kovin pahoihin tilanteisiin auton tai asiakkaiden kanssa. Kollega on kyllä kuskannut ase sylissä istuvia nistejä pitkin Kalliota. Ne yrittivät myydä takakonttiin tungettua polkupyörää.

Kerran yksi nelikymppinen Lacoste-paitainen idiootti tuli kyytiin kaverinsa kanssa ja alkoi esitellä habaansa ja isotella. Sanoin ihan rauhallisesti, että lopeta tai mä tapan sut. Se huuteli niin kauan, kunnes kaveri jäi pois. Sen jälkeen se oli ihan hiljaa. Perillä se kiitteli vuolaasti kyydistä ja toivotti hyvää päivänjatkoa.”

Taksikuski, ajanut 3 vuotta

 

Kampaaja: ”Asiakkaat tilittävät seksi-elämästään”

”Pahimpia ovat morsiamet. Vaikka ne muuten olisivat hyviä tyyppejä, niin jossain vaiheessa napsahtaa. Mielipide kampauksesta muuttuu miljoona kertaa.

On pitänyt oppia käsittelemään ihmisiä. Olin aiemmin töissä baarissa ja päiväkodissa, mutta samaa ihmisten kaitsemista tämä on. Amiksessa painotettiinkin muistamaan, etteivät kampaajat ole psykologeja. Mutta terapeutiksihan sitä välillä joutuu.

Esimerkiksi 40–50-vuotiaat naiset tilittävät mieskollegalleni seksielämänsä ongelmia ja sitä, kuinka niiden miehet pettävät. Tänäänkin on itketty.

Joskus sitä puhetta ja seurustelua ei jaksaisi. Omia mielipiteitäkään ei oikein voi laukoa. Kun Sauli Niinistö voitti pressanvaalit, Eiran rouvat kertoivat juoneensa samppanjaa. Mietin, että onneksi olkoon vaan. Me oltiin toisen kierroksen alkaessa mietitty, laitettaisiinko kakkonen siihen ikkunaan. Ei voitu. Se on hassua. Tavallaan pitää olla samaan aikaan jokaisen puolella mutta puolueeton.

Ammatissa kuulee kaikenlaista. Talouskriisin alkaessa joku mies soitti kampaamoon kuiskaillen. Lopulta se sai kysyttyä, suostutaanko me leikkaamaan toplessina. Luulin että se oli vitsi. Myöhemmin kaveri kertoi, että telkkarista oli just näytetty dokkari 90-luvun lamasta. Siinä kerrottiin, että jotkut parturikampaajat leikkasivat tuolloin yläosattomissa.

Kun opiskelin Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa, siellä kävi miehiä runkkaamassa. Joskus huomasi, kun kappa vaan heilui. Kun nosti sen pois asiakkaan päältä, niin siellä oli spermat pitkin poikin. Sinnehän sai kuka tahansa varata ajan, ja siellä oli luokka täynnä nuoria nättejä peruskoulusta tulleita 16-vuotiaita tyttöjä.”

Kampaaja, ollut alalla 9 vuotta

 

Yllä oleva on ote Nytin perjantaina 10. elokuuta ilmestyneestä jutusta, jossa yhdeksän ammattilaista kertoo työnsä pimeimmistä salaisuuksista. Loput tarinat voit lukea printti-Nytistä, Nytin näköislehdestä verkossa tai iPad-Nytistä.