Henk.koht: ”Tytön nähdessäni tajusin, ettei mitään ole tehtävissä”
Mies, 28: ”Se oli normaali, hiljainen työvuoro tammikuun kolmantena päivänä. Kävimme partiointikaverini kanssa noin viiden aikaan illalla Herttoniemen McDonald’s-ravintolassa syömässä.
Poistuessamme ravintolasta kollegani kiinnitti sattumalta huomiota drive in -luukulla olleeseen, vanhemmanmalliseen ja hopeanväriseen porrasperäiseen autoon.
Tarkastin rutiiniluonteisesti ajoneuvon tiedot partioautomme järjestelmistä. Auto oli katsastettu ajallaan, ja auton omistajalla oli ajokortti. Kaikki oli siis kunnossa.
Lähdimme liikkeelle.
Viiden minuutin sisään tuli ilmoitus, että tästä samaisen ravintolan autokaistalta oli poistunut hopeisella, porrasperäisellä autolla humalaisen oloinen mies.
Lähdimme takaisin ravintolalle. Ilmoituksissa on aina viivettä, ja saavuimme paikalle liian myöhään. Tulimme ilmeisesti eri suunnasta, koska auto ei ollut tullut meitä vastaan.
Lähdimme etsimään autoa, mutta kaupunkiympäristössä se on melkoista hakuammuntaa. Emme varmasti tienneet edes auton poistumissuuntaa. Jonkin aikaa autoa etsittyämme jätimme asian sikseen ja jatkoimme muihin tehtäviin.
Myöhemmin illalla tuli toinen ilmoitus. Huolestunut isä oli ilmoittanut, että hänen tyttärensä ei ole tullut kotiin ajallaan.
Viidentoista minuutin päästä tuli kolmas ilmoitus. Nainen kertoi, että hänen miehensä oli tullut juovuksissa kotiin. Mies oli kertonut törmänneensä johonkin ja poistunut kodista. Nainen oli käynyt tarkastamassa miehen auton, jossa oli selkeästi törmäysjälki. Auto oli hopeinen ja porrasperäinen.
Tässä vaiheessa heräsi voimakas epäilys, että kaikki ilmoitukset liittyvät jollain tavalla toisiinsa.
Vyyhdistä koostunut tehtävä oli haastava. Emme tienneet mahdollista törmäyspaikkaa tai sitä, missä humalainen kuski olisi. Emme myöskään tienneet, missä oletettu uhri olisi.
Useat partiot lähtivät liikkeelle. Meidän partiomme tehtävä oli etsiä paikkaa, jossa törmäys oli tapahtunut.
Pian toinen partio ilmoitti, että kotiin odotettu tyttö oli löytynyt Viikistä.
Ajoimme paikalle. Tyttö makasi niin syvällä ojassa, että tajusimme törmäysvauhdin olleen kova. Nähdessäni tytön lumihangessa makaamassa tajusin, ettei mitään ollut enää tehtävissä.
Poliisi joutuu usein tilanteisiin, joissa huomaa, kuinka paha tai hyvä eivät saa palkkaansa. Vielä kun kyseessä on lapsi, joka on kuitenkin aivan viaton. Se turhauttaa.
Tässä tapauksessa minulle tuli myös riittämättömyyden tunne. Auto oli hyppysissämme siinä drive in -luukulla. Mutta ei meillä ollut mitään syytä toimenpiteisiin, kun kaikki oli kunnossa.
Tapausta käsiteltiin lehdissä paljon. Olen iloinen, että tällä kertaa media ei ryhtynyt syyttelemään tragediasta poliisia.
Yliajajan käytös osoittaa järkyttävää piittaamattomuutta.”
Kommentit