Nyt | HS.fi

Jennin kannalta 10 viime vuoden aikana on tehty surkeita eläkepäätöksiä. Ja muutama ihan hyväkin!

Katsotaanpa, mitä hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat saaneet aikaan kymmenen viime vuoden aikana:

Vuonna 2010 otettiin käyttöön elinaikakerroin, joka suosii suuria ikäluokkia ja kyykyttää Jenniä.

Kerrointa ehdotti Kari Puron vetämä työryhmä, ja asiasta päätettiin 2001. Elinaikakerroin pakottaa nuoret ihmiset olemaan töissä pidempään, jotta nämä tienaisivat saman verran eläkettä kuin nykyiset eläkeläiset. Jos Jenni haluaa aikanaan saada saman verran rahaa kuin tänä vuonna eläkkeelle lähtevä äitinsä, hänen pitää tehdä töitä melkein kolme vuotta kauemmin.

Se voi menetellä, jos Jenni päätyy siistiin sisätyöhön arkkitehdiksi tai koodaajaksi. Silloin hän luultavasti jaksaa töissä pitkään. Mutta jos hän päätyy ruumiillisesti raskaalle alalle, esimerkiksi rakennuksille tai sairaanhoitajaksi, hän ei luultavasti jaksa töissään niin pitkään, että saisi hyvää eläkettä.

Toisaalta Jenni luultavasti elää pidempään ja saa eläkettä noin viisi vuotta kauemmin kuin äitinsä. Siksi elinaikakerroin on vähän helpompi niellä.

Eläkkeelle pääsi pitkään tasan 65-vuotiaana, mutta 2005 iästä tuli joustava. Nykyään vanhuuseläkkeelle pääsee aikaisintaan 63-vuotiaana, mutta ihmisiä kannustetaan jäämään töihin 68-vuotiaaksi. Lupaus kuuluu, että sitä isomman eläkkeen saa, mitä pidempään sinnittelee töissä.

Alaikärajan laskeminen saattoi olla virhe, joka johtui hallituksen pelkuruudesta. Arvatkaa, keitä ministerit eivät uskaltaneet suututtaa? Kyllä: suuria ikäluokkia.

Nykyisten eläkeläisten kannalta on kiva, että töistä voi jäädä silloin kun siltä tuntuu. 63-vuotiaskin on jo vanha raskaaseen fyysiseen työhön. Jennin kannalta parasta kuitenkin olisi, että alaikäraja nostettaisiin mahdollisimman korkeaksi mahdollisimman nopeasti, jotta suurten ikäluokkien terveet, työkykyiset ihmiset eivät pääse livahtamaan tästäkin rintamasta.

Toki päättäjät ovat tehneet myös Jennin eduksi koituneita ratkaisuja. Esimerkkejä:

Ennen kaikki täysikäiset maksoivat eläkemaksua, mutta ikävuosina 18–22 se ei kartuttanut eläkettä. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen ansiosta Jennin eläke alkoi kertyä jo 18-vuotiaasta lähtien.

Jos Jenni lähtee opiskelemaan ja valmistuu, hänen opiskelustaan kertyy eläkettä. Jokainen opiskelukuukausi kerryttää eläkettä saman verran kuin jos Jenni olisi ollut töissä ja tienannut noin 700 euroa kuussa. Ennen vuotta 2005 näin ei ollut.

Vuodesta 2005 alkaen myös vanhempainvapaasta ja kotihoidosta on saanut eläkettä. Naisten keskieläke on 1 258 euroa kuussa, miesten 1 610. Erot tasoittuvat vähitellen, koska vanhempainvapaasta saa eläkettä ja naiset käyvät töissä kodin ulkopuolella. Silti, niin kauan kuin naiset tienaavat vähemmän kuin miehet, he saavat myös pienempää eläkettä.

Ennen eläkettä kertyi vain kuukautta pidemmistä työjaksoista. Jenni, kuten moni hänen kavereistaan, tekee luultavasti pätkätöitä. Siksi on hyvä, että nyt lyhyimmätkin työsuhteet kartuttavat eläkettä.

Auttakaa, nuoret poliitikot!

Millaisia ratkaisuja pitäisi tehdä, jotta Jenni välttyisi maksamasta paljon suurempia eläkemaksuja kuin suuret ikäluokat? Kysyimme nuorilta poliitikoilta Li Anderssonilta (vas), Simon Elolta (perus), Antti Kurviselta (kesk), Joona Räsäseltä (sd) ja Ville Sipiläiseltä (kok).

Tässä muutama joukosta noussut idea. Kaikki nuoret poliitikot eivät, tietenkään, allekirjoita kaikkia ehdotuksia.

1. Eläkemaksuja pitää korottaa heti. Näin suuret ikäluokat saadaan osallistumaan omien eläkkeidensä maksuun edes vähän enemmän.

2. Vanhuuseläkkeen alaikärajaa pitää nostaa heti, vähintään takaisin 65 vuoteen. Ihmiset on pakko saada pysymään työssä pidempään. Se tarkoittaa, että työterveydenhuoltoon on pantava lisää rahaa. Monet viihtyvät työssään sitä paremmin, mitä enemmän voivat vaikuttaa työnsä sisältöön, työpaikkaan ja työntekoaikaan. Työnantajat pitää velvoittaa siihen, että ihminen saa itse järjestellä työ­aikaansa, kun se suinkin on mahdollista.

3. Eläkerahojen sijoittamisesta ollaan montaa mieltä. Osa nuorista poliitikoista kannattaa tiukempaa säätelyä: suomalaisten verorahoja ei pidä riskeerata osakekaupassa. Osa taas haluaisi eritoten yksityisille eläkevakuutusyhtiöille vapaat kädet sijoittaa minne mielivät, koska korkeammalla riskillä tuottokin voi olla parempi.

4. Eläkekatto. Eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat ovat Suomen hyvätuloisimpia. Jos heidän eläkkeistään halutaan säästää, voitaisiin säätää eläkekatto eli yläraja eläkkeelle. Esimerkiksi Ruotsissa yli 3 000 euron palkasta ei kerry eläkettä.

5. Jennin ja hänen kavereidensa pitää alkaa äänestää ehdokkaita, jotka ajavat pari–kolmekymppisten asiaa.

Lisää aiheesta:

Parikymppiset kärsivät ja kuusikymppiset loikoilevat – on eläkekapinan aika

Miten Jennin käy? Esittelemme kaksi skenaariota.