Toimittaja koetti elää kuukauden kotimaisella ruoalla. Hän huomasi, että se on lähes mahdotonta. Esimerkiksi ”rehellisenä suomalaisena” mainostetun Oululaisten ruisleivän rukiistakin puolet tulee ulkomailta.
On uudenvuodenaatto, ja kello lähenee puoltayötä. Olen iloisessa huppelissa ja ahmin nachoja, salsaa, mokkapaloja ja konvehteja. Vielä kun ehdin.
Huomenna se loppuu. Olemme ystäväni Eevan kanssa päättäneet elää tammikuun suomalaisella ruoalla.
Sellaisella, joka on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista.
Miksi? Kolmestakin syystä.
1) Haluamme tietää, onko nyky-Suomessa edes teoriassa mahdollista elää kotimaisella ruoalla. Vai onko kaikessa nykyään vähän ulkomaista?
2) Omat isoäitimme elivät lähes pelkästään kotimaisella ruoalla. Meitä kiinnostaa, muuntuuko nykyruoka mauttomaksi platkuksi, jos emme saa apua ulkomailta.
3) Haluamme oppia kotimaisesta elintarviketuotannosta. Ja katsoa kerrankin, mitä suuhumme laitamme.
Muutama päivä aikaisemmin olemme syöneet pitsaa varastoon. Ajatus elämästä ilman tomaattimurskaa tuntuu kaukaiselta. Huomisaamusta lähtien kiellettyjen ruoka-aineiden listalle joutuu moni muukin: ainakin kaikki hedelmät, kahvi, oliiviöljy, suklaa, pippuri, riisi ja tofu. Mitään niistä ei kasvateta tai tehdä Suomessa. Eikä teetä tai kolajuomia. Ne huolestuttavat minua eniten. Juon mustaa teetä ainakin litran joka päivä, Pepsiäkin monta pulloa viikossa.
Uskon, että tammikuussa ruokavaliooni tulee kuulumaan paljon kalaa, juureksia, sieniä, juustoa ja leipää. Eeva visioi liharuokia. Minä en syö lihaa, mutta aion tehdä ruokaa kotimaisesta härkäpapurouheesta. Aiomme myös leipoa paljon: piirakoita, leipiä – pannukakkua!
Emme vielä tiedä, miten vähän tiedämmekään.
Uudenvuodenyöksi varaan sänkyni viereen appelsiinin. Aion syödä sen viimeisenä ateriana. (lisää…)
