Enbuske: Marisevat pakkoyrittäjät
Hesari kertoi viime viikolla, että maahanmuuttajat perustavat suomalaisia innokkaammin yrityksiä ja että he ovat joutuneet Suomessa ”pakkoyrittäjiksi”. Pakkoyrittäjällä tarkoitetaan ihmistä, jonka on pakko työskennellä yrittäjänä, koska muuten hänellä ei olisi töitä.
Mietitäänpä, mitä Suomessa pitäisi tapahtua, jotta minkäänlaista ”pakkoyrittäjyyttä” ei olisi. Se tarkoittaisi, että jokaisella olisi absoluuttinen oikeus saada töitä.
Miten tällainen oikeus työhön toteutuisi? Tietysti siten, että jonkun toisen yrittäjän olisi pakko työllistää työtön ihminen. Eli pakko siirrettäisiin työntekijältä työnantajalle.
Tämä ei ole ainoa tapa, jolla oikeita, ”ei-pakkoyrittäjiä” sorsitaan.
Yrittäjiä syyllistetään myös, jos jokaiselle Suomessa ei ole tarjolla hänen ”koulutustaan vastaavaa työtä”.
Jos joku haluaa olla elokuvaohjaaja ja sellaiseksi kouluttautuu, jostain syystä hänellä pitäisi olla oikeus tehdä elokuvia, vaikka kukaan ei niitä haluaisi katsoa.
Oikeiden yrittäjien pitäisi siis uhrautua ja tarjota väkisin sitä unelmia vastaavaa työtä.
Kolmanneksi yrittäjät ovat pulassa siksi, että ihmisajattelun perusennakkoluuloja on pitää kaikenlaisia välimiehiä varkaina. Ja välimiehiähän ovat juuri ne, jotka perustavat firmoja tai kauppaavat toisten tekemiä tuotteita. Muiden mielestä vaikuttaa siltä, että he eivät tee oikein mitään.
Sartre piti kauppiaita turhempana sakkina kuin duunareita. Marx väitti, että työnantaja varastaa työläisen duunin lisäarvon.
Se on kamalaa. Mutta vielä enemmän on väärin, jos työnantaja lopettaa lisäarvon varastamisen ja antaa potkut. Työnantajan kumpikin vaihtoehto on siis väärin filosofien ja tutkijoiden mielikuvitusmaailmassa.
Vielä neljäs esimerkki oikeiden yrittäjien kiusaamisesta.
Viime kesänä joku tavallistakin hölmömpi kesätoimittaja kysyi minulta, miten ihmeessä voin puolustaa markkinataloutta, kun Nokiakin on juuri irtisanonut älyttömästi ihmisiä.
Toimittaja jätti vastaukseni julkaisematta. Vastaukseni oli, että totta hemmetissä Nokia – ja mikä tahansa firma – on alun perin myös työllistänyt ne tyypit, jotka potkuja saavat.
Ilman potkut antaneita firmoja koko työpaikkoja ei olisi koskaan ollut. Eikä myöskään yrityksen tuomaa vaurautta valtiolle. Mikä pahinta, ei olisi ollut edes firman tuotetta.
Palataan pakkoyrittäjiin.
Hesarin jutun maahanmuuttajat olivat perustaneet ihan tavallisia yrityksiä, esimerkiksi kotipalveluyrityksen. He tuskin olisivat ajatelleet olevansa uhreja, ellei jutussa suomalainen tutkija olisi sitä heille kertonut.
Suomalainen ”pakkoyrittäjä” puolestaan on usein esimerkiksi vapaa toimittaja, jota iso mediatalo ei halua palkata, mutta jolta talo ostaa kuitenkin säännöllisesti juttuja.
Tällaisessa pakkoyrittäjyydessä on itse asiassa paljon vähemmän pakkoa kuin oikeassa yrittäjyydessä. Oikea yrittäjä, esimerkiksi se kotipalveluyritystä pyörittävä maahanmuuttaja, joutuu laittamaan myyntihatun päähän, harjaamaan hampaansa, vääntämään hymyn kasvoilleen ja lähestymään uutta asiakasta.
Siis sitä asiakasta, joka suomalaisella ”pakkoyrittäjällä” on jo valmiina.
Kommentit