Mitä ajattelin tänään: Mihin katosi yhteiskunta?
Kukaan ei huku putoamalla jokeen, vaan pysymällä vedenpinnan alla. Ei ole laatuaikaa, on vain aikaa. Mikään ei korvaa kokemusta. Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain – nekin jotka häviämme. Lapsen ikiomat unelmat antavat hänelle siivet. Tartu hetkeen.
Ystäväni listasi junamatkan ratoksi Paulo Coelhon ja Suomen presidentin ajatuksia. Lista oli pitkä, lauseista oli mahdotonta päätellä, kumpi ne oli kirjoittanut. Arvasin aina väärin ja nauroin; huumori on selviytymiskeino.
On tietysti totta, kuten presidentti ja Coelho tietävät kertoa, että jokainen voi tehdä jotain. Kyllä. Sekin on totta, että ystävällisyys kannattaa ja että arki koostuu pienistä teoista. Ja toisaalta, asioilla on paikkansa ja aikansa. Jos istuu baaripöydässä lätisemässä lastensuojelun tilasta, kaikki ymmärtävät, ettei se johda muutoksiin lastensuojelussa. Poliitikon työn lähtökohta taas on täysin toinen: oletuksena on, että hän ei lätise, vaan vaikuttaa rakenteisiin.
Yhteisöllisyys ja avunantokin ovat hienoja asioita, mutta missä vaiheessa ihmisiltä on päässyt hämärtymään, miten presidentin kanslia eroaa Kallio-liikkeestä? Kerrataan: Kallio-liike on vapaaehtoistoimintaa, josta syntyy iloa monelle. Presidentti on vaaleilla valittu kovapalkkainen poliitikko, jonka työsarkana on yhteiskunta. (Paulo Coelho on viihdekirjailija, joka voi ja saa julkaista kokoomuslaisia kliseitä, koska ei ole Suomen presidentti. Kun sanotaan, että baarissa parannetaan maailmaa, se on kielikuva.)
Kun yhteiskunnan rakenteet ja yksilöllinen puuhastelu sekoitetaan, siihen on aina syynsä.
Niinistön Ihan tavallisia asioita -sivuston silmiinpistävin ominaisuus on valtion ja yhteiskunnan täydellinen poissaolo. Ohjelman todellisuudessa läsnä ovat vain yksilöt sekä heidän (talkoilla) pyörittämänsä kolmas sektori. Esimerkkejä avun kanavista -kohdassa ei kertaakaan mainita hyvinvointivaltion palveluita – ei edes koulua, jossa nuoret sentään kuluttavat puolet hereilläoloajastaan.
Useammassa kohdassa sen sijaan mainitaan Väestöliitto, jonka tarjoamat terapia-, lääkäri- ja lastenhoitopalvelut ovat kalliita jopa yksityissektorin mittapuilla.
Mihin katosi hyvinvointivaltio?
Näyttäisi tietysti ikävältä, jos presidentti ohjaisi kansalaisen samojen palveluiden piiriin, joiden murentumisesta on itsekin ollut vastuussa. Joku voisi sanoa, että eivät nämä riitä. Ja muistella, että eikös näille luvattu tehdä jotain.
Vaalikampanjassaan presidentti lupasi puuttua nuorten syrjäytymiseen. Ja sitten hän käveli entouragensa kanssa lähiöön kertomaan, että yhteiskunnallisten rakenteiden korjaaminen ei vaadi ammattitaitoa eikä oikein rahaakaan.
Tunnelin päästä ei näy valoa, sen pimentää yksilö.
Kommentit