Kolumni: Yleispätevä yökerho puuttuu
9. lokakuuta 2011 oli synkkä päivä Helsingin yöelämälle. Annankadun legendaarinen yökyöpelimekka Lost & Found vietti tuolloin hautajaisiaan.
Lostarissa jokainen tunsi itsensä tervetulleeksi. Ahtaalla tanssilattialla bailasivat niin homot, rokkarit, hipsterit, starat kuin taviksetkin, ja meininki oli aina hikinen mutta hyvä. Pitkän jonon ja sen ohi painelevat naamavipit hyväksyi, sillä Lostariin ei koskaan menty suunnitellusti.
Sinne ajauduttiin. Se oli baari, joka kävi aina kaikille.
Kun Lostari kuopattiin, paljastui Helsingin yöelämän isoin ongelma: liika segmentoituneisuus.
Kaupungista löytyy oma yökerho joka ikäryhmälle, maksukyvylle ja alakulttuurille, joten jatkopaikan valinta on isommalla porukalla helvetillinen operaatio. Maakunnissa mennään sinne, missä muutkin kyseisenä iltana ovat. Helsingistä puuttuu yleispätevä yökerho.
Lostarin jälkeen kaupungin yökerhokartalle on ilmestynyt monta uutta pistettä, mutta mikään niistä ei ole onnistunut täyttämään tyhjiötä.
Namu on liian pompöösi, Venue puolestaan liian elektroninen. Uusi DTM on liian gay ja Adams turhan viileä. Kaikki edellä mainitut ovat toki kelpo ravintoloita ja palvelevat oivasti omaa asiakassegmenttiään, mutta koko kansan kuppiloina niitä ei voi pitää.
Helsingin pirstaloitunut yöelämä tarvitsee kiinnikkeen, joka sitoo kaikki segmentit yhteen. Ravintoloitsijat, kaipaamme uutta Lostaria, johon ajautua.
Kirjoittaja on toimittaja, joka tilaa aina yhden jekun.
Kommentit