Mitä ajattelin tänään: Uusvakavikot
Listasin keväällä muutamia kirjoja, jotka minun pitäisi kesäloman aikana ehdottomasti lukea. Yksi niistä oli Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia. Se odottaa yhä yliviivaamista: en ole saanut kirjaa loppuun, sillä se osoittautui paasaukseksi itsestäänselvyyksistä.
Suorituskeskeisen tehtävälistan sijaan minun kannattaisi ehkä ottaa kirjojen listaamiseen uusi näkökulma. Listassa olisivat kirjat, joita minun ei missään tapauksessa tarvitsisi lukea, mutta jotka silti päädyn ahmimaan yhä uudelleen. Sillä listalla olisivat ainakin Anna-kirjat ja Runotytöt, Anni Swanit, Seljan tytöt, Merja Otavat ja vaikkapa Marjatta Kureniemen Kesälintu.
Ystäväni ehdotti, että ihanat tyttökirjat ovat minulle sitä, mistä puhutaan amerikkalaisissa naistenlehdissä guilty pleasurena: nautinnollinen, turhanpäiväinen, hieman kielletty pahe. Tuohduin: miten väärässä hän olikaan!
En ole koskaan edes ymmärtänyt ajatusta guilty pleasuresta. Jos jostain kulttuurituotteesta kokee mielihyvää, niin sitten kokee – ja jos taas tuntee jostain käsittämättömästä syystä syyllisyyttä, eikö sen pitäisi johtaa tapojen muutokseen eikä siihen, että jää märehtimään nautinnollisesti omia typeriä pikku syyllisyyksiään?
Sitä paitsi tyttökirjat ovat aidosti hienoa kirjallisuutta.
Keskustelimme guilty pleasure -ajattelun typeryydestä toi mieleen toisen ystäväni, joka nimesi juuri tietyn ihmistyypin: uusvakavikot. Luultavasti hän tarkoitti sillä ihmisiä, jotka ovat joskus hieman raskasta seuraa, koska ovat aina hieman liian tosissaan.
Minä pidän sen sijaan uusvakavikoista koko ajan enemmän. Uusvakavikko ei voi mitään sille, ettei osaa nauttia asioista etäännytetyn ironisesti, mutta samalla vilpitöntä teeskennellen. Siksi hän päätyy helposti seurassa nolaamaan itsensä:
Satuhäät? No sehän on ihan kauhea ohjelma!
Euroviisut? Mutta ne kappaleethan ovat täyttä roskaa!
Kun uusvakavikko kertoo esimerkiksi, ettei omista televisiota, koska lukee mieluummin kirjoja, hän ei ymmärrä kuulostavansa muiden korvissa omahyväiseltä, ärsyttävältä, rajoittuneelta ja vanhanaikaiselta.
Uusvakavikko ei tajua, että omista mahdollisista guilty pleasureistaan numeron tekeminen on keino ikään kuin pehmentää itseään muiden silmissä. Se tekee ihmiseen kiinnostavan särön ja toisaalta erottaa hänet elitisteistä.
Mutta amerikkalainen sosiologi Richard Peterson on jo kauan sitten kirjoittanut, kuinka nykyään on oltava elitistisyyden sijaan kulttuurisesti kaikkiruokainen. Tänä päivänä on korkeakulttuuristen harrastustensa sijaan tärkeää kehuskella arvostavansa myös jotain tarkoin valittuja, puoli-imbesillejä asioita.
Elitistit ovat kuolleet. Panen toivoni uusvakavikkoihin.
Kommentit