Elokuva-arvio: Terraferma
Venetsian filmijuhlilla viime vuonna palkintoja kerännyt Terraferma on lumoava elokuva, tarina maasta ja merestä.
Sisilialle omistautunut ohjaaja-käsikirjoittaja Emanuele Crialese vie katsojan jälleen Välimerelle, pienelle tuliperäiselle saarelle. Sen vuosisatoja merestä elänyt yhteisö on muutosten kourissa: kalastus ei enää kannata, turismi lisääntyy, ja saarelle pyrkii veneillä laittomia siirtolaisia Afrikasta. Terraferma, mannermaa, on tullut lähelle.
Kalastajaperheen isoisä ei halua hylätä perinteistä elämäntapaa, hänen merellä kadonneen poikansa vaimo taas ei näe saarella tulevaisuutta itselleen ja pojalleen.
Poika, parikymppinen Filippo, haluaa jatkaa kalastajana isiensä jalanjäljissä.
Eräänä päivänä vanhus ja nuorukainen kohtaavat siirtolaislautan ja viranomaisten säännöistä huolimatta poimivat alukseensa raskaana olevan naisen. Valinta muuttaa koko perheen elämän.
Terraferman kuvakieli kurkottaa kohti maagista realismia; varsin nykyaikainen tarina saa lähes mystisiä sävyjä. Crialese kuljettaa kertomustaan keskittyneesti, antaen näyttelijöilleen tilaa. Erityisen koskettava on Timnit T:n, todellisesta siirtolaisveneestä selvinneen naisen läsnäolo. Terraferma muistuttaa, kuinka sidottuja toistemme kohtaloihin olemme.
Terraferma (Katso traileri tästä.)
Italia 2012
Ohjaaja: Emanuele Crialese
Pääosissa: Filopo Pucillo, Donatella Finochiaro, Beppe Fiorello, Timnit T.
Laji: Draama
Kesto: 92
Tähdet: ****
Kaikkien elokuva-arvioiden arkistohaun löydät täältä.
Kommentit