Mitä ajattelin tänään: Esimerkkejä totuudesta
Maa oli lumeton ja märkä. Lämpötila pysyi plussan puolella vielä illallakin. Jukka S. Lahti oli pukeutunut tummaan pikkutakkiin.
Kaiken tämän olen lukenut Kuukausiliitteen heinäkuun numerosta, johon Anu Nousiainen on kirjoittanut jutun Ulvilan surmasta. Samassa lehdessä on juttu, josta tuli kesän puheenaihe: netti-ilmiöksi noussut, kiusaamisen takia itsemurhan tehnyt Enkeli-Elisa onkin ilmeisesti sepitettä.
Eräs tarinan totena niellyt toimittaja puolustautui myöhemmin sanomalla, että tarina on ”esimerkki totuudesta”, vaikka se ei kaikkine yksityiskohtineen olisikaan totta.
Kollegat tyrmistyivät, myös minä.
Kerro niille, että journalismi on totta, neuvoi kokenut työkaverini, kun menin puhumaan alan opiskelijoille.
Luulin heittoa vitsiksi, mutta hän taisi tietää, ettei asiaa kannata erehtyä pitämään kaikille itsestään selvänä journalistisena periaatteena.
Juttu Anneli Auerista on narratiivista eli tarinallista journalismia. Sillä tarkoitetaan juttua, jossa käytetään fiktion keinoja, kuten kohtauksia ja draaman kaarta. Silti jokaisen, mitättömänkin, yksityiskohdan on pidettävä paikkansa. Kun lajin taitajat opettavat nuorempiaan, he eivät puhu kielen hienouksista, vaan arkisista työmetodeista: Miten kannattaa kysyä kysymyksiä? Mitä kaikkea on hyvä kirjata ylös? Mistä saa asiakirjoja? Miten erilaisia yksityiskohtia tarkistetaan?
Jutussa toimittaja ei kertoile ja tarinoi, vaan ikään kuin näyttää lukijalle, mitä on selvittänyt ja havainnoinut. Auer-jutussa lämpötila, maan lumettomuus ja Lahden pikkutakin väri eivät ole erityisen olennaisia. Niiden tehtävä on lähinnä luoda tarinaan läsnäoloa ja tunnelmaa.
Mutta ne eivät ole esimerkkejä totuudesta. Ne ovat totta.
Totuus journalismissa sosiaalisen median aikakaudella on myös amerikkalaisen Nieman Reportsin kesänumeron teema. Minkä takia on niin vaikeaa nostaa totuuden etsiminen journalismin korkeimmaksi arvoksi, kysyy New York Timesin entinen toimittaja Linda Greenhouse.
Niin, miksi?
Ehkä kyse on relativistisesta ajattelusta, joka oli pitkään suosittua: ei ole absoluuttisia totuuksia, totuus on aina suhteessa johonkin. Kenties se vaikutti siihen, että totuudesta puhumista välteltiin jopa journalismissa. Sen sijaan puhuttiin tasapuolisuudesta ja siitä, että eri näkemysten on päästävä kuuluviin. Viime vuosina moni on huomauttanut, ettei näennäiseen tasapuolisuuteen pyrkiminen aina palvele totuutta, vaan lopputuloksena saattaa olla laiskaa, autopilotilla tehtyä journalismia.
Totuuden suhteellisuus on filosofinen kysymys, mutta toimittajan työ on käytännöllinen ammatti. Vaikka puhe totuuden etsimisestä korkeimpana päämääränä kuulostaisi juhlalliselta tai naiivilta, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kommentit