Kolumni: Julkiset jatkot
Työpäivän jälkeiset yhdet olivat venyneet pikkutunneille, niin kuin siinä helposti käy. Terassilla palaneet poskipäät kiristelivät baarissa hakkaavan basson tahdissa, ja strobovalo häikäisi aurinkolasien armollisuuteen tottuneita silmiä.
Puoli neljältä basso kuitenkin pysähtyi. Joku sytytti valot, ja mölisevä ihmisjoukko purkautui kaupungin kaduille. Meidän mielestämme oli liian aikaista mennä nukkumaan, lain mielestä liian myöhäistä tanssia klubilla.
Eräs kipaisi toimistoltaan viinipullon, me muut jonotimme pizzeriasta Americanat.
Hesperianpuisto oli tyhjä. Ratapihalta kuului hiljaista kolinaa, kun aamuyön junat veivät väsyneemmät kotiin.
Emme kaivanneet baarien pidempiä aukioloaikoja, sillä sinä iltana Helsingin parhaat jatkot järjesti kesäyössä hiljalleen heräilevä puisto.
Turhaan ravintoloitsijat väittävät, että dokailu valvomattomissa olosuhteissa tekisi meistä väkivaltaisia luolamiehiä. Turhaan lainsäätäjät väittävät, että baarien aikaisempi sulkemisaika vähentäisi juhlimishalujamme.
Baarien aukioloajoilla ei ole edes väliä. Hyvillä juhlilla kun on tapana jatkua loppuun asti, yli lakien ja asetuksien.
Aurinko nousi. Raukean piknikkiseurueemme ohi juoksi aamun ensimmäinen lenkkeilijä.
Käänsimme musiikkia pienemmälle, ettei se häiritsisi.
Aamuöisen puiston asiakkaat katsoivat toisiaan hyväksyvästi. Pilkkuun oli vielä aikaa.
Kirjoittaja on toimittaja, joka tilaa aina yhden jekun.
Kommentit