Elokuva-arvio: Get the Gringo
Hankittuaan harmaata hiuksiinsa ja juonteita naamaansa Mel Gibson on tekemässä paluuta toimintajännärien tähdeksi. Hyvä niin; onhan hän sentään eloisampi tapaus kuin Charles Bronson aikoinaan tai Sylvester Stallone koskaan.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Gibson painiskeli alkoholin, masennuksen ja perheongelmien kanssa. Antisemitistiset möläytykset ja perheväkivaltasyytökset laskivat tähden statusta.
Elokuvia Gibson teki tuolloin vähän, mutta hän ohjasi sentään pari omalla tavallaan vaikuttavaa teosta: Kristuksen kärsimyksiä lähes inhorealistisesti kuvanneen The Passion of the Christin (2004) ja muinaiseen mayakulttuuriin sijoittuvan Apocalpyton (2006).
Molemmissa oli ainakin visuaalista voimaa ja näkemystä.
Gibson on usein esittänyt kostajaa tai perheensä puolesta taistelevaa miestä, muun muassa edellisessä toimintajännärissään Pimeyden ytimessä (2010). Tavallaan hän tekee saman myös Get the Gringossa, jota Britanniassa esitetään ironisella nimellä How I Spent My Summer Vacation.
Gibson on myös yksi Get the Gringon käsikirjoittajista. Hänen esittämänsä rikollishahmo muistuttaa Donald Westlaken Richard Starkin nimellä kirjoittamien Parker-romaanien päähenkilöä, jota Gibson kerran esittikin elokuvassa Payback (1999). Tosin siinä hahmon nimi ei ollut Parker vaan Porter.
Gibsonin roolihenkilö on nimetön ja historiaton ammattirikollinen, joka heti elokuvan alussa päätyy pieleen menneen ryöstön jälkeen meksikolaiseen vankilaan. Umpikorruptoituneessa systeemissä El Pueblitoksi kutsuttu vankila on rikollisten hallitsema laitos, jossa rahalla saa mitä vain – paitsi ulospääsyn.
El Pueblitossa asuu myös vankien perheitä ja lapsia. Erään nokkelan nappulan (Kevin Hernandez) avulla konna alkaa päästä perille vankilan hierarkiasta.
On aika aloittaa peli, jossa palkintona ovat lahjottujen poliisien takavarikoima ryöstösaalis ja vapaus.
Get the Gringon sävyn paaluttaa jo alkumetreillä Gibsonin kovaksikeitetty ja samalla leikkisä kertojanääni.
Kyseessä on ironinen ja kyyninenkin, mustalla huumorilla irrotteleva jännäri, jossa paatunut konna päätyy lopulta auttamaan paitsi itseään myös kohtaamaansa lasta ja tämän äitiä (Dolores Heredia).
Periaatteessa meno on moraalitonta touhua, jossa melkein kaikki ovat pahoja ja vähiten häijy perii voiton. Omissa rajoissaan Get the Gringo toimii kuitenkin yllättävän hyvin. Gibson näyttelee rennosti ja pääsee heittämään pienen Clint Eastwood -puhelinimitaationkin nyökkäyksenä lajityypin suuntaan.
Monessa Meksikossa kuvatussa elokuvassa (mm. Gibsonin Apocalyptossa) apulaisohjaajana työskennellyt Adrian Grünberg ohjaa nasevasti ja asiassa eli toiminnassa pitäytyen. Kiehtovinta elokuvassa on kuitenkin oikeaan entiseen vankilaan lavastettu El Pueblito.
Suhtautuminen Meksikon viranomaisiin ja yleensä meksikolaisiin on Get the Gringossa vähintäänkin vähemmän mairitteleva, mutta eipä elokuvassa toisaalta kohdella amerikkalaisiakaan sen lämpimämmin. Peter Stormare saa irvistellä hetken jutun amerikkalaisena pääpahiksena, ja Peter Gerety esittää läpimätää Yhdysvaltojen konsulaatin virkamiestä.
Lajityypissään Get the Gringo on keskivertoa hieman parempi, vaikka sen pohjimmiltaan kaavamainen juoni ei yllätyksiä tarjoakaan. Jo kertojanäänen sävystä tietää, että päähenkilö ja kaikki hänelle tärkeät ihmiset selviävät mistä vain.
Get the Gringo (Katso traileri tästä).
USA 2012
Ohjaaja: Adrian Grundberg
Pääosissa: Mel Gibson, Peter Stormare
Laji: Jännitys, Toiminta
Kesto: 95
Ikäraja: K-16
Tähdet: ***
Kaikkien elokuva-arvioiden arkistohaun löydät täältä.
Kommentit