Mene: Iskelmän ironisoinnista tuli junttimaista
He soittavat iskelmällistä musiikkia. He eivät ole keski-ikäisiä tai maalaisia, eikä heidän äänessään ole tippaakaan ironiaa.
”Kyllä me teemme tätä ihan tosissamme”, kertoo nuorista miehistä koostuvan Julius Karlsson & Samat Nimet -yhtyeen basisti Kalle Häkkinen.
Mutta onko siinä enää mitään omituista? Iskelmä ja perinnemusiikki kun ovat olleet jo jonkin aikaa pinnalla kantakaupungin klubeilla.
Julius Karlsson & Samat Nimet soittaa yhdellä niistä. Iskelmäsunnuntai-klubilla Kallion Mascotin tanssilattia täyttyy kuukausi toisensa jälkeen parikymppisestä pillifarkku-Converse-kansasta. Miksi?
Koska hyvää iskelmää eivät trendit haalista, Häkkinen perustelee. ”Siinä genressä on niin paljon hienoa, aikaa kestävää musiikkia. Juuri ajattomaan ilmaisuun mekin pyrimme, kuitenkaan liikaa kopioimatta klassikoita.”
We Love Helsinki -tansseja sekä Mbarin Iskelmäkesä-klubia järjestävän Timo Santalan mukaan vanhan, ajattoman musiikin kuuntelu on osa suuntausta, jossa ihmiset etsivät juuriaan.
Santalan mielestä vanhat iskelmäklassikot ovat osa suomalaisten kollektiivista kulttuuriperimää, joka imetään jo äidinmaidosta.
”Vaikkei koskaan olisi kuunnellut Rauli Badding Somerjoen Paratiisia, sen osaa melkein jokainen kuitenkin laulaa mukana”, Santala sanoo.
Santalan mukaan iskelmägenressä vanha materiaali vetoaa uutta paremmin myös siksi, että uudessa hitti-iskelmässä ei ole samaa tunnelmaa.
Ihmekös tuo: vielä 1950-luvulla koko viihdemusiikin kerma keskitti tarmonsa iskelmään. Sitten syntyi suomirock, ja iskelmä jäi pitkäksi aikaa ikäihmisten musiikiksi.
Siksi Mascotin Iskelmäsunnuntai-klubin nuorilta nuorille -asetelma tuntuukin, no, tuoreelta.
”Suomessa ei juuri ole nuoria yhtyeitä, jotka soittaisivat omia iskelmäbiisejä oman ikäisilleen. Ehkä me voimme täyttää sellaista tyhjiötä omalta osaltamme”, Häkkinen sanoo.
Vielä muutama vuosi sitten iskelmäiltamiin piti camp-hengen korostamiseksi pukea isovanhempien vaatteet. Nuoret iskelmänikkarit vakuuttavat, että nyt iskelmän tahteihin uskaltaa heittäytyä tosissaan.
”On turhaa lähteä erottelemaan, mikä on junttimusiikkia. Noin ajatteleva on jäänyt paitsi viiden vuoden ironiakehityksestä”, Santala sanoo.
Ironian hullusta kiertokulusta tässä taitaakin olla kysymys: ensin iskelmä oli junttia. Sitten siitä sopi tykätä naureskellen. Nyt ironisointi on junttia, ja iskelmästä nautitaan koko sydämellä.
Ympyrä on sulkeutunut.
Saisinko luvan?
Julius Karlsson & Samat Nimet Mascotin Iskelmäsunnuntaissa (Neljäs linja 2) klo 20–2. Liput 2 e.
Kommentit