Mikä mättää sarjakuvien anatomiassa?
Perjantai-ilta, nörttiannoksen aika! Aiheena sarjakuvat, jotka eivät ole aina millään mittarilla ihan kauhean realistisia.
Loihtiessaan sivuille teinipoikamaisia väkivalta- ja muita fantasioita taiteilijat eivät aina noudata piirroskurssien anatomiasääntöjä ihan pilkuntarkkaan. (Tämä tiedoksi myös sille lukijalle, joka taannoin valitti, että Fok_itin hahmoilla on ”viivoja naamassa”.)
Erityinen haaste valtavirran supersankarisarjakuvissa on naishahmojen tissien ja pepun tunkeminen samaan ruutuun. Yleensä se vaatiin luovaa perspektiivin vääntelyä siinä määrin, että hahmot muistuttavat taiteilija M . C. Escherin kuuluisia aivot nyrjäyttäviä portaikkoja.
Mainio Escher Girls -blogi kerää sarjakuvien sivuilta törkeimpiä anatomisia kummajaisia ja kliseisempiä poseerauksia, ja sitten pilkkaa niitä (ja samalla vähän sarjakuvapiirtäjiä ja heidän kynänjälkeään ihailevia miesnörttejä) ilman armon häivää.
Perinteinen olan yli kohti lukijaa katsova poseeraus, jossa sekä molemmat persposket että rinnat ovat esillä, onkin melkoinen saavutus. Naissankarien selkeästi yleisin supervoima on muovailuvahasta tehty selkäranka.
Blogissa esitetään myös hyviä sukupuolipoliittisia kysymyksiä, kuten miksi luurankonaisilla on rinnat?
Kommentit