Viikon ensi-illoissa on häjyjä ja Hugoa
”Yli kaksituntisena Härmä on runsaasti ylipitkä ja itseään toistava. Se tuntuu sekä pitkitetyltä että pitkästyttävältä, kun draaman kaari ei tahdo kestää kasassa”, huokaa kriitikko Pertti Avola.
“Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa Hugo. Se lämmittää sydäntä ja tarjoaa parasta silmäkarkkia, mitä aikoihin on nähty”, Avola vetoaa.
”[Ohjaaja Brad] Peytonin ohjaus on kuin seikkailufantasian seisova pöytä, johon ohjaaja on hamstrannut herkkuja syömishäiriöisen pidäkkeettömyydellä”, arvioi Matti Rämö.
”Turvatalo on visuaalisesti imevä ja rosoinen, eikä juonikaan ole kehno, mutta se on keskeisiltä käänteiltään ennalta-arvattava”, arvioi Leena Virtanen.
Kommentit