Nyt | HS.fi

Miksi tämän pitää olla tässä?

Kysymys nousi Iltalehden joulunumeron äärellä. Siinä se Timo T. A. Mikkosen rouva makaili kuusen alla ja jutteli riisipuurosta ja siitä, miten mies taistelee hengestään. Taas.

Viimeksi perhe tuli silmille lähikiinalaisessa, jonka pöydällä Seiska tarjosi ”kuvia kotialbumista”: pelokkaat lapset letkuissa makaavan isän vierellä. (Ja ettei asia pääsisi unohtumaan, HS.fi:ssä tosi-tv-perheen ”uutiset” löytyvät Kotimaa-osaston alta.) Miksi tämän pitää olla tässä?

Ei pitäisi kysyä, koska se on tosikkomaisuutta ja moralisointia. Relaa vähän. Kaikkihan tietävät, että näitä juttuja luetaan ironisesti. Siinä leikitään yhdessä leikkiä nimeltä Mehän tiedämme mitä me tästä oikeasti ajattelemme. Ja hauskoja asioitahan ne tosiaan ovat!

Sitä paitsi, itsehän ne sinne tunkevat. Niin: on tosiaan ihmisiä, jotka soittelevat toimituksiin; hahmoja, joiden meriitit ovat painuneet hämäriin, mutta jotka myyvät jo jotain muuta, kuten elämäänsä.

(Tapasin kerran tytön, joka oli tunnettu kauneusleikkauksistaan. Hän vaikutti epävarmalta, ja hänen käsityksensä julkisuudesta olivat harhaisia. Hän haki toimittajilta jotain, mitä toimittajilta ei voi saada. Tyttö kirjoitti lapulle numeronsa. ”Soita jos ikinä tarvitset mua, mihin tahansa”, hän sanoi kiihkeästi. Se oli kammottavaa.)

Onko kaikkia pakko haastatella? No on, kuuluu vastaus, sillä onhan Lukijan Pyhä Oikeus Tietää Kaikkea Paskaa. Lukijaa kiinnostaa, koska se myy.

Tästä vinkkelistä journalismi on tavara, ja lukija sen kuluttaja. Kuulostaako tutulta? Siinä se taas vaappuu: Kuluttaja, sama kaikkivoipainen satuhahmo, joka pakottaa kännykkävalmistajan ostamaan mineraalit sota-alueilta, yrittäjän sullomaan kanat häkkiin ja vaatekauppiaan tuottamaan rättinsä myrkytetyillä kiinalaisilla lapsilla. Kun ei sille kuluttajalle mahda mitään!

Brittiläistä tabloid-lehdistöä ei toivoisi Suomeen, mutta sikäläisen keskustelun aiheesta voisi ottaa. News Internationalin salakuunteluskandaalin ja lehdistön etiikkaa selvittävän Leveson-komitean myötä kaupallisuuden ja journalismin suhde on avattu.

Yksi komitean kiinnostavimmista kuulluista on entinen tabloid-toimittaja Richard Peppiatt, joka erosi maaliskuussa The Daily Starista. Peppiatt on kertonut työstään, joka oli myydä ihmisille sitä mikä myy – sattumoisin perätön saasta myi parhaiten. ”Kapitalismi talloo journalismin”, Peppiatt tiivisti ongelmansa.

Erokirjeessään Peppiatt kehotti lehden omistajaa Richard Desmondia palaamaan pornon myyntiin, ”jos ei ymmärrä, että sanoilla on väliä”. Miten moralistista ja tosikkomaista. Miten ihanaa.